Eka (miltei) muoviton kauppareissu

Tänään Emmi tuli käymään ja marssimme kauniissa talvikelissä S-Markettiin. Aikomuksenani oli tehdä satokausiruokaa myskikurpitsasta. Reseptin löysin Muista syödä välillä -blogista . Kauppareissu alkoi hupaisissa merkeissä, kun heti hedelmäosastolle astuessa silmäni osui kylmäaltaassa lepääviin ananaksiin, jotka oli kuorittu omasta suojakuorestaan ja pakattu nätisti muovisiin pakkauksiin. Tuli sellainen en-tiedä-itkenkö-vai-nauranko -olo. Päätin nauraa. Nappasin kuvan tragikoomisesta näystä.

Ostokset onnistuivat suurimmalta osin. Ensimmäiset vaikeudet kohtasimme juustohyllyllä: juustot on valitettattavasti kaikki pakattu muoviin. Tuoretiskiltä saisi varmaan juustot omiin pakkauksiin jos sellaiset olisi mukana, mutta lauantai-iltapäivällä tiskillä ei enää ollut edes henkilökuntaa. Parmesaanit oli valittava joko elmukelmutettuna tai teollisuuspakkauksessa. Olimme jo heittäneet ostoskoriin edullisen, pussitetun parmesaaniraasteen. Sitten löytyi aarre! Tai niin me luulimme, kunnes kotona pahvipakkauksesta uumenista löytyi vakuumipakattu parmigiano. Parmesaani toisaalta täytyy pakata ilmatiiviisti. Jos sen ostaisi irtotuotteena, tulisi se säilyttää esimerkiksi lasipurkissa, jossa sen luontainen kosteus säilyy. Tavallisessa ilmaa kierrättävässä jääkaapissa se kuivuu herkästi.

Kaunis pahvipakkaus kätki sisälleen muovitetun herkun.

Jatkoimme hyllyjen välissä sompailua ja sinihomejuuston pakkauksesta ilahduimme: ei muovia, vaan alumiinikääre. Aura pääsi hyvään seuraan puhtaalla omatunnolla.

Noh, tuoretta salviaa tahi timjamia ei ilman muovikaapua ja -ruukkua saanut (EDIT 8.11. Käytetty muovi on PP 05, energiajätettä, jonka voi polttaa kotona tai polttolaitoksissa). Päädyimme ostamaan maustepurkit, joissa korkki on muovia, mutta onneksi sentään suojaava ja pois revittävä muovihärpäke puuttui. Purkit ovat lasia, ja ne voi täyttää uudelleen. Huomautan tässä kohtaa, että Pirkan maustepussit ovat paperisia, joten S-Market saa tästä moitteita tarjotessaan vain muovisia täyttöpusseja. Näin ohimennen, en ole koskaan ymmärtänyt, miksi yrteille ja salaateille ei valita biohajoavia ruukkuja. Kuinkakohan moni heittää käytetyn multaruukun ajattelemattomuuttaan biojätteeseen?

Miltei muovittomat ostokset

Seuraava yllätys oli Alko. Sehän oli kiinni Pyhäinpäivän vuoksi. Valkoviinille oli siis keksittävä holiton korvaaja. Mummi maustoi joskus viinin puuttuessa risoton omppumehulla, joten sellaisen siis mekin valitsimme. Just in case mukaan tarttui kierrekorkiton Brazil-tuoremehu. Muissa tölkeissä tuppasi olemaan (öljypohjainen?) muovikorkki.

Valion Luomu - kartonkisissa tölkeissä (niin maito- kuin mehupurkeissakin) olevat kierrekorkit on kuitenkin tehty 100% kierrätettävästä kasvipohjaisesta materiaalista (kasvietanoli). HOX, tämä ei kuitenkaan tarkoita biohajoavaa - äsh! Osassa tölkeissä käytetään edelleen öljypohjaista, uusiutumatonta muovia. Valion sivuilla on kattava tietopaketti aiheesta.

Öljy on lasipullossa, jonka metallisen korkin voi kierrättää. Pähkinät valittiin kertaalleen käytettyyn paperipussiin irtokarkkien vierestä. Kassalle tultaessa emme tietenkään valinneet muovikassia, vaan ostokset pakattiin kangaskassiin. Ja kas näin, miltei muovittomat ostokset tuli tehtyä verkkaisessa tahdissa!

Kurpitsarisotto oli Emmin mielestä ravintolatasoinen.

Lopputuloksena nautimme erittäin täyttävän ja maittavan gourmetkotiruuan. Seka- tai energiajätteeseen menevää jätettä syntyi tätä monta päivää kestävää annosta varten ehkä 1 gramma (maustepurkkien korkkien alta paljastuneet suojaläpät) + aikanaan parmesaanin loppuessa sen muovipakkaus. Olen tyytyväinen miltei muovittomaan kauppareissuumme!

Terkut,

Ellis feat Emmi


Lähteet: 
How to store Parmigiano Reggiano
Valion maitotölkeissä on uusiutuva korkki