tiistai 27. joulukuuta 2016

Öljyä ja kristalleja iholle, turvetta tukkaan

Avaa kylppärin kaapit. Laske muovipullot. Kuinka monta niitä on? Kuinka montaa oikeasti tarvitset? Miksi tarvitset? Ostitko, kun kampaaja/hammaslääkäri/kosmetologi/sokkarin myyjä/kaveri suositteli? Kuinka moni on sellaisia, että ai äm wööth it, ja kuinka moni on - oikeasti - tosi turhia? Minun kaappini ja laatikkoni pursusivat joskus muinoin erilaista kosmetiikkaa yllin kyllin, ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että suurin osa rasvoista, balsameista ja seerumeista toimi aivan placebon voimalla. Toki monet olivat myös oikeasti ihania tuotteita.

Kymmenien (no okei, ei ihan niin monen) muuttojen ja matkalaukkuelämän jälkeen tavarat ja varsinkin kosmetiikka on vähentynyt huomattavasti, vaikka edelleen hattulaatikoiden kätköissä on glittereitä ja luomivärejä joita varmasti tulen joskus käyttämään (ja ajoittain käytänkin, koska tykkään teemabileistä ja laittautumisesta). Tiedän, että glittereissä pitäisi siirtyä biohajoaviin, ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä vähemmän haluan varastojani käyttää.

Mutta kylppärissä purkit ovat vähentyneet. On palasaippuoita: hunaja-, neem- ja joku random Intiasta tuotu pala, joita vuorotellen käytän kasvojen pesuun. On manteliöljyä ja erilaisten öljyjen sekoituksia, joilla viimeistelen putsauksen. Käytän öljyä ja vanua (tämän olen korvaamassa pian ja siitä tulee blogautus), jolla lähtee ihohuokosista mustapäämadotkin, kun on kärsivällinen ja huolellinen. Iho jää pehmeäksi eikä ole kyllä kuivunut samalla tavalla kuin aikaisempina talvina. En enää vaihda pois. Seuraavaksi lisään vielä öljyyn E-vitamiinia, niin avot! - iho tykkää hulluna.

Lasipurkeissa vasemmalta oikealle: samettinen vartalovoi, hammastahna, kasvoöljy. Etualalla kristallidödö, shampoopala, keltainen hunajasaippua kasvoille ja Himalayan suolasaippua. Virkatussa korissa (virkkasin vanhasta t-paidasta), itse ommellut bambuviskoosi-pesulaput. 


No sen hammastahnan tein itse (löytyy Reseptit -välilehdeltä). Se oli aluksi suorastaan itselleni inhottavan suolaista. Meinasi tulla oksennus, kun sillä pesin ensimmäisiä päiviä. Mutta sitten ostin koivusokeria eli xylitolia, jota lisäsin joukkoon. Maku parani. Seuraavaan erään en edes laita merisuolaa, vaan pelkästään xylitolia, ehkä neem-jauhetta tai steviaa, ja aktiivihiiltä valkaisemaan hampaita. Kaikki tekevät hampaille hyvää. Mutta kyllä minä vaan tykkään makeasta hammastahnasta enkä suolaisesta.

Kylppäriin muutti asumaan Ruohonjuuresta saatu Himalajan suola-palasaippua (miinusta muovisesta kääröstä joka lymyili pahvipakkauksen sisällä), joka painaa kuin synti ja varmaan rikkoo kaakelit jos vahingossa putoaa lattialle. Saippua on Himalajan suolasta valmistettu möhkäle, joka desinfioi ihoa hellästi. Se sisältää myös paljon iholle tärkeitä mineraaleja ja kestää varmaan ikuisesti. Oli pakko lipaista ihoa kun sillä pesin - suolaista. Hassua on, ettei sillä pestessä synny vaahtoa, mutta eipä sillä vaahdolla oikeasti ole mitään virkaa pesutehoa mitatessa, lue vaikka Tiede-lehden kysymyspalstalta. Saippuasta tuli ehdoton suosikkituote, iho jäi käytön jälkeen ihanan pehmeäksi! Mutta sitä ei saa käyttää sheivauksen jälkeen, koska muuten kirvelee - auts.

Hiukset pesen suomalaisella Flow-shampoopalalla, jonka olen saanut aikaisemmin lahjaksi ja nyt toistamiseen saanut Ruohonjuuresta kokeiltavaksi. Hamppu-turve pala sopii hyvin herkästi kuivuvalle ja kutisevalle päänahalle. Lohkare on riittoisa, ympäristöystävällinen ja tulee pahvikääreessä vailla turhia muoveja. En käytä muotovaahtoja, lakkoja, geelejä tai mitään muuta semmoista. Luonnonkiharaa polkkatukkaani en kampaa koskaan, koska - tajusin vasta nyt - ei minulle tule takkuja lainkaan. Nyt on käytössä kyllä Laveran tuuheuttava suihke, jota laitan kosteaan kuontaloon silloin kun muistan. En huomaa mitään eroa käytöllä tai käyttämättömyydellä, joten suihke ei kyllä pääse jatkoon. Seuraavaksi teen vain samaan pulloon suolasuihkeen, jota kaipailen välillä tuuheuttamaan ja pitämään pyörteitä ojennuksessa.

Dödö. En ole aikoihin käyttänyt antiperspiranttia, enkä kyllä perinteistä deodoranttiakaan. Viimeiset vuodet olen hieronut kainaloon kristallideodoranttipuikkoa, joka on potassium alum - mineraalikristallia. Tämä taitaa olla myös kategoriassa ikuinen tuote. Lisätietoja voi lukea Ruohonjuuren sivuilta. Tykkään halailla paljon: ehkä mun kaverit on liian kohteliaita, mitä kyllä epäilen, tai sitten menetelmä on ollut riittävä, koska kukaan ei kamalasti ole nenäänsä nyrpistellyt, vaikka hikikainalo olenkin. Välissä kokeilin ylang ylang -deodoranttivoidetta. Se oli ihanan tuoksuinen, mutta tuli muovipurkissa. Ehkä kokeilen tehdä sellaisenkin itse seuraavaksi.

Vartalo. Nyt täytyy sanoa, että kookosöljyn sively iholle suihkun jälkeen ei enää riitä kuivalle iholleni. Lisäksi luulen, että öljy tarttuu nopsasti puettuihin leggareihin ennen kuin se ehtii imeytyä ihoon. Pidin tee se itse -kosmetiikan iltaman, jolloin kokeilin valmistaa Trash is for Tossers -bloggarin vaahtoavaa vartalovoita. Korvasin kaakaovoin kahvivoilla, mutta muuten ainekset ovat samat kuin videossa (karite- ja kahvivoi, manteliöljy, E-vitamiini ja kookosöljy). Sotku ei vaahtoutunut, vaikka vatkasin yli 5 min, mutta vartalovoi poistaa kuivuuden iholta ja tuoksuu kahvitaivaalta! Voit katsella videon herkun valmistuksesta juutubesta njuujorkin kielellä (Trash is for Tossers).

Tästä tulee nyt jo niin pitkä julkaisu, etten edes viitsi ruveta käsitelemään intiimihygieniaa ja karvanpoistoa. Jätän nämä jutut siis seuraavaan kertaan.

Ihania ja hyväntuoksuisia välipäiviä!

- Ellis




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, ehdota ja kysy