On kulunut melkein pari kuukautta viimeisestä julkaisusta. Ja tietysti sellaisessa tilanteessa rupeaa itseä vähän hävettämään, etenkin kun alussa vannoin julkaisevani vähintään joka toinen viikko.
Halusin kertoa kuulumisia pitkästä aikaa.
Miten on mennyt?
No, kiirettä on pitänyt. Päivät kului, sitten viikot ja lopulta kuukaudet. Jouduin tinkimään roskattomuudesta... vähän harmittaa.
Miksi tingit muovittomuudesta? Mitä se tarkoittaa?
Muutin uuteen asuntoon marraskuun lopulla ja täällä on muovinkeräysastiat, jotenkin ajattelin että voin jakaa huonon omatuntoni lajittelemalla roskat huolella. Lisäksi tajusin tammikuussa, etten ollut syönyt salaattia pariin kuukauteen vain siksi, etten halunnut ostaa muovia. Sitten tuli stressiä, paineita ja pieni romahdus. Eikä enää ollut aikaa juosta roskattomuuden perässä. Pasta oli helppoa ruokaa, mutta ei ollut helppoa juosta irtopastan perässä toiselle puolelle kaupunkia kun aikaa ruoanlaittoon oli alle puoli tuntia. Lisäksi aivan kaiken hankkiminen ilman pakkausjätettä (omaan astiaan/pussiin) on kallista. Eikä kaikkeen ole varaa näin tuoreena opiskelijana.
Onko sitten muoviton elämä liian vaikeaa?
Väitän edelleen ettei muovitta eläminen ole vaikeaa. Muovittomien vaihtoehtojen löytäminen vain vie paljon enemmän aikaa, jota minulla ei ole ollut. Jos minulla olisi edes kolme tuntia päivässä aikaa tehdä ruokaostoksia, onnistuisin paremmin. Nyt olen lipsunut, kun päivät on venyneet yli 12-tuntisiksi ja välissä on tullut nälkä.
Mitä tottumuksia on kuitenkin pysynyt?
Kannan edelleen kauppareissuilla mukana omia pusseja. Jos ne on unohtuneet, ostan paperipussin ja koitan laittaa mahdollisimman monta vihannesta ja hedelmää samaan pussiin. Käytän paperipusseja uudelleen, vältän ostosten yhteydessä pussin ottamista, suosin pahvisia/paperipakkauksia ja lasipurkkeja. Lasipurkit säästän, sillä ensi kesänä/syksynä teen hillot ja soseet itse.
Entäpä kosmetiikka?
Kosmetiikka kiinnostaa edelleen. Meikeissä olen välttänyt turhaa jätettä, mutta ostin huulipunan, koska olin sellaisesta haaveillut pitkään. Olen suosinut Boho Cosmeticsia, joka pakkaa ekologisesti tuotteensa pahvisiin pakkauksiin. Kauneudenhoidosta ja estetiikasta on sittenkin vaikea luopua.
Hiustenhoidossa kylppärin puolella ostin yhden uuden tuotteen, nestemäisen hiuskiinteen, joka on osoittautunut juuri sellaiseksi kuin tahdoin, ja tekee hiuksille sen minkä toivoin. Hiustuotteita en ole löytänyt muissa kuin muovipulloissa valitettavasti.
Mitä tapahtuu jatkossa?
Tarvitsen vertaistukiryhmän. Kun tämän viikon alussa selailin Facebookia, minuun todella vaikutti miten paljon ihmiset ovat kiinnostuneet maapallon ja ympäristön hyvinvoinnista ja varsinkin muovin kertakäyttökulttuurin lisääntymisestä. Luin Kemikaalicocktailin uusimman julkaisun muovin käytöstä keittiössä ja olin helpottunut ja onnessani. Ihanaa, että muutkin blogaavat ja ovat kiinnostuneet aiheesta!
Lupaan petrata ja julkaista säännöllisemmin. Sillä välin yritän välttää kertakäyttöisyyttä parhaani mukaan. Kertokaahan, miten te arjessa toteutatte viiden R:n (Refuse, Reduce, Reuse, Recycle, Rot) filosofiaa?
- Ellis
lauantai 25. helmikuuta 2017
tiistai 27. joulukuuta 2016
Öljyä ja kristalleja iholle, turvetta tukkaan
Avaa kylppärin kaapit. Laske muovipullot. Kuinka monta niitä on? Kuinka montaa oikeasti tarvitset? Miksi tarvitset? Ostitko, kun kampaaja/hammaslääkäri/kosmetologi/sokkarin myyjä/kaveri suositteli? Kuinka moni on sellaisia, että ai äm wööth it, ja kuinka moni on - oikeasti - tosi turhia? Minun kaappini ja laatikkoni pursusivat joskus muinoin erilaista kosmetiikkaa yllin kyllin, ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että suurin osa rasvoista, balsameista ja seerumeista toimi aivan placebon voimalla. Toki monet olivat myös oikeasti ihania tuotteita.
Kymmenien (no okei, ei ihan niin monen) muuttojen ja matkalaukkuelämän jälkeen tavarat ja varsinkin kosmetiikka on vähentynyt huomattavasti, vaikka edelleen hattulaatikoiden kätköissä on glittereitä ja luomivärejä joita varmasti tulen joskus käyttämään (ja ajoittain käytänkin, koska tykkään teemabileistä ja laittautumisesta). Tiedän, että glittereissä pitäisi siirtyä biohajoaviin, ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä vähemmän haluan varastojani käyttää.
Mutta kylppärissä purkit ovat vähentyneet. On palasaippuoita: hunaja-, neem- ja joku random Intiasta tuotu pala, joita vuorotellen käytän kasvojen pesuun. On manteliöljyä ja erilaisten öljyjen sekoituksia, joilla viimeistelen putsauksen. Käytän öljyä ja vanua (tämän olen korvaamassa pian ja siitä tulee blogautus), jolla lähtee ihohuokosista mustapäämadotkin, kun on kärsivällinen ja huolellinen. Iho jää pehmeäksi eikä ole kyllä kuivunut samalla tavalla kuin aikaisempina talvina. En enää vaihda pois. Seuraavaksi lisään vielä öljyyn E-vitamiinia, niin avot! - iho tykkää hulluna.
No sen hammastahnan tein itse (löytyy Reseptit -välilehdeltä). Se oli aluksi suorastaan itselleni inhottavan suolaista. Meinasi tulla oksennus, kun sillä pesin ensimmäisiä päiviä. Mutta sitten ostin koivusokeria eli xylitolia, jota lisäsin joukkoon. Maku parani. Seuraavaan erään en edes laita merisuolaa, vaan pelkästään xylitolia, ehkä neem-jauhetta tai steviaa, ja aktiivihiiltä valkaisemaan hampaita. Kaikki tekevät hampaille hyvää. Mutta kyllä minä vaan tykkään makeasta hammastahnasta enkä suolaisesta.
Kylppäriin muutti asumaan Ruohonjuuresta saatu Himalajan suola-palasaippua (miinusta muovisesta kääröstä joka lymyili pahvipakkauksen sisällä), joka painaa kuin synti ja varmaan rikkoo kaakelit jos vahingossa putoaa lattialle. Saippua on Himalajan suolasta valmistettu möhkäle, joka desinfioi ihoa hellästi. Se sisältää myös paljon iholle tärkeitä mineraaleja ja kestää varmaan ikuisesti. Oli pakko lipaista ihoa kun sillä pesin - suolaista. Hassua on, ettei sillä pestessä synny vaahtoa, mutta eipä sillä vaahdolla oikeasti ole mitään virkaa pesutehoa mitatessa, lue vaikka Tiede-lehden kysymyspalstalta. Saippuasta tuli ehdoton suosikkituote, iho jäi käytön jälkeen ihanan pehmeäksi! Mutta sitä ei saa käyttää sheivauksen jälkeen, koska muuten kirvelee - auts.
Hiukset pesen suomalaisella Flow-shampoopalalla, jonka olen saanut aikaisemmin lahjaksi ja nyt toistamiseen saanut Ruohonjuuresta kokeiltavaksi. Hamppu-turve pala sopii hyvin herkästi kuivuvalle ja kutisevalle päänahalle. Lohkare on riittoisa, ympäristöystävällinen ja tulee pahvikääreessä vailla turhia muoveja. En käytä muotovaahtoja, lakkoja, geelejä tai mitään muuta semmoista. Luonnonkiharaa polkkatukkaani en kampaa koskaan, koska - tajusin vasta nyt - ei minulle tule takkuja lainkaan. Nyt on käytössä kyllä Laveran tuuheuttava suihke, jota laitan kosteaan kuontaloon silloin kun muistan. En huomaa mitään eroa käytöllä tai käyttämättömyydellä, joten suihke ei kyllä pääse jatkoon. Seuraavaksi teen vain samaan pulloon suolasuihkeen, jota kaipailen välillä tuuheuttamaan ja pitämään pyörteitä ojennuksessa.
Dödö. En ole aikoihin käyttänyt antiperspiranttia, enkä kyllä perinteistä deodoranttiakaan. Viimeiset vuodet olen hieronut kainaloon kristallideodoranttipuikkoa, joka on potassium alum - mineraalikristallia. Tämä taitaa olla myös kategoriassa ikuinen tuote. Lisätietoja voi lukea Ruohonjuuren sivuilta. Tykkään halailla paljon: ehkä mun kaverit on liian kohteliaita, mitä kyllä epäilen, tai sitten menetelmä on ollut riittävä, koska kukaan ei kamalasti ole nenäänsä nyrpistellyt, vaikka hikikainalo olenkin. Välissä kokeilin ylang ylang -deodoranttivoidetta. Se oli ihanan tuoksuinen, mutta tuli muovipurkissa. Ehkä kokeilen tehdä sellaisenkin itse seuraavaksi.
Vartalo. Nyt täytyy sanoa, että kookosöljyn sively iholle suihkun jälkeen ei enää riitä kuivalle iholleni. Lisäksi luulen, että öljy tarttuu nopsasti puettuihin leggareihin ennen kuin se ehtii imeytyä ihoon. Pidin tee se itse -kosmetiikan iltaman, jolloin kokeilin valmistaa Trash is for Tossers -bloggarin vaahtoavaa vartalovoita. Korvasin kaakaovoin kahvivoilla, mutta muuten ainekset ovat samat kuin videossa (karite- ja kahvivoi, manteliöljy, E-vitamiini ja kookosöljy). Sotku ei vaahtoutunut, vaikka vatkasin yli 5 min, mutta vartalovoi poistaa kuivuuden iholta ja tuoksuu kahvitaivaalta! Voit katsella videon herkun valmistuksesta juutubesta njuujorkin kielellä (Trash is for Tossers).
Tästä tulee nyt jo niin pitkä julkaisu, etten edes viitsi ruveta käsitelemään intiimihygieniaa ja karvanpoistoa. Jätän nämä jutut siis seuraavaan kertaan.
Ihania ja hyväntuoksuisia välipäiviä!
- Ellis
Kymmenien (no okei, ei ihan niin monen) muuttojen ja matkalaukkuelämän jälkeen tavarat ja varsinkin kosmetiikka on vähentynyt huomattavasti, vaikka edelleen hattulaatikoiden kätköissä on glittereitä ja luomivärejä joita varmasti tulen joskus käyttämään (ja ajoittain käytänkin, koska tykkään teemabileistä ja laittautumisesta). Tiedän, että glittereissä pitäisi siirtyä biohajoaviin, ja mitä enemmän sitä ajattelen, sitä vähemmän haluan varastojani käyttää.
Mutta kylppärissä purkit ovat vähentyneet. On palasaippuoita: hunaja-, neem- ja joku random Intiasta tuotu pala, joita vuorotellen käytän kasvojen pesuun. On manteliöljyä ja erilaisten öljyjen sekoituksia, joilla viimeistelen putsauksen. Käytän öljyä ja vanua (tämän olen korvaamassa pian ja siitä tulee blogautus), jolla lähtee ihohuokosista mustapäämadotkin, kun on kärsivällinen ja huolellinen. Iho jää pehmeäksi eikä ole kyllä kuivunut samalla tavalla kuin aikaisempina talvina. En enää vaihda pois. Seuraavaksi lisään vielä öljyyn E-vitamiinia, niin avot! - iho tykkää hulluna.
 |
| Lasipurkeissa vasemmalta oikealle: samettinen vartalovoi, hammastahna, kasvoöljy. Etualalla kristallidödö, shampoopala, keltainen hunajasaippua kasvoille ja Himalayan suolasaippua. Virkatussa korissa (virkkasin vanhasta t-paidasta), itse ommellut bambuviskoosi-pesulaput. |
No sen hammastahnan tein itse (löytyy Reseptit -välilehdeltä). Se oli aluksi suorastaan itselleni inhottavan suolaista. Meinasi tulla oksennus, kun sillä pesin ensimmäisiä päiviä. Mutta sitten ostin koivusokeria eli xylitolia, jota lisäsin joukkoon. Maku parani. Seuraavaan erään en edes laita merisuolaa, vaan pelkästään xylitolia, ehkä neem-jauhetta tai steviaa, ja aktiivihiiltä valkaisemaan hampaita. Kaikki tekevät hampaille hyvää. Mutta kyllä minä vaan tykkään makeasta hammastahnasta enkä suolaisesta.
Kylppäriin muutti asumaan Ruohonjuuresta saatu Himalajan suola-palasaippua (miinusta muovisesta kääröstä joka lymyili pahvipakkauksen sisällä), joka painaa kuin synti ja varmaan rikkoo kaakelit jos vahingossa putoaa lattialle. Saippua on Himalajan suolasta valmistettu möhkäle, joka desinfioi ihoa hellästi. Se sisältää myös paljon iholle tärkeitä mineraaleja ja kestää varmaan ikuisesti. Oli pakko lipaista ihoa kun sillä pesin - suolaista. Hassua on, ettei sillä pestessä synny vaahtoa, mutta eipä sillä vaahdolla oikeasti ole mitään virkaa pesutehoa mitatessa, lue vaikka Tiede-lehden kysymyspalstalta. Saippuasta tuli ehdoton suosikkituote, iho jäi käytön jälkeen ihanan pehmeäksi! Mutta sitä ei saa käyttää sheivauksen jälkeen, koska muuten kirvelee - auts.
Hiukset pesen suomalaisella Flow-shampoopalalla, jonka olen saanut aikaisemmin lahjaksi ja nyt toistamiseen saanut Ruohonjuuresta kokeiltavaksi. Hamppu-turve pala sopii hyvin herkästi kuivuvalle ja kutisevalle päänahalle. Lohkare on riittoisa, ympäristöystävällinen ja tulee pahvikääreessä vailla turhia muoveja. En käytä muotovaahtoja, lakkoja, geelejä tai mitään muuta semmoista. Luonnonkiharaa polkkatukkaani en kampaa koskaan, koska - tajusin vasta nyt - ei minulle tule takkuja lainkaan. Nyt on käytössä kyllä Laveran tuuheuttava suihke, jota laitan kosteaan kuontaloon silloin kun muistan. En huomaa mitään eroa käytöllä tai käyttämättömyydellä, joten suihke ei kyllä pääse jatkoon. Seuraavaksi teen vain samaan pulloon suolasuihkeen, jota kaipailen välillä tuuheuttamaan ja pitämään pyörteitä ojennuksessa.
Dödö. En ole aikoihin käyttänyt antiperspiranttia, enkä kyllä perinteistä deodoranttiakaan. Viimeiset vuodet olen hieronut kainaloon kristallideodoranttipuikkoa, joka on potassium alum - mineraalikristallia. Tämä taitaa olla myös kategoriassa ikuinen tuote. Lisätietoja voi lukea Ruohonjuuren sivuilta. Tykkään halailla paljon: ehkä mun kaverit on liian kohteliaita, mitä kyllä epäilen, tai sitten menetelmä on ollut riittävä, koska kukaan ei kamalasti ole nenäänsä nyrpistellyt, vaikka hikikainalo olenkin. Välissä kokeilin ylang ylang -deodoranttivoidetta. Se oli ihanan tuoksuinen, mutta tuli muovipurkissa. Ehkä kokeilen tehdä sellaisenkin itse seuraavaksi.
Vartalo. Nyt täytyy sanoa, että kookosöljyn sively iholle suihkun jälkeen ei enää riitä kuivalle iholleni. Lisäksi luulen, että öljy tarttuu nopsasti puettuihin leggareihin ennen kuin se ehtii imeytyä ihoon. Pidin tee se itse -kosmetiikan iltaman, jolloin kokeilin valmistaa Trash is for Tossers -bloggarin vaahtoavaa vartalovoita. Korvasin kaakaovoin kahvivoilla, mutta muuten ainekset ovat samat kuin videossa (karite- ja kahvivoi, manteliöljy, E-vitamiini ja kookosöljy). Sotku ei vaahtoutunut, vaikka vatkasin yli 5 min, mutta vartalovoi poistaa kuivuuden iholta ja tuoksuu kahvitaivaalta! Voit katsella videon herkun valmistuksesta juutubesta njuujorkin kielellä (Trash is for Tossers).
Tästä tulee nyt jo niin pitkä julkaisu, etten edes viitsi ruveta käsitelemään intiimihygieniaa ja karvanpoistoa. Jätän nämä jutut siis seuraavaan kertaan.
Ihania ja hyväntuoksuisia välipäiviä!
- Ellis
perjantai 25. marraskuuta 2016
Pelasta ruokaa, pelasta maailma?
Moderni aika tuo tullessaan myös iloisia uutisia ja innovaatiota, joilla jätteen määrää saadaan vähennettyä melko yksinkertaisin keinoin. Ruokahävikki puhuttaa paljon. Kuten moni on kuullut, Ranska on jo kieltänyt ruokajätteen lailla! Ranska, tuo ah un pays magnifique, on nyt myös kieltänyt muovisten kertakäyttöastioiden myymisen. Hävikkiruokaravintoloita putkahtelee milloin mihinkin kaupunkiin ja Suomessa yksi suosikeistani on ResQ-palvelu, jonka kautta voi hakea ravintoloiden lounaslistoilta ylijäänyttä ruokaa edullisesti kotiin.
Toistaiseksi ResQ'n kautta ei vielä saa noudettua ruokaa omiin astioihin, mikä vähentäisi myös energiajätteen määrää. Kysyin palvelun ylläpitäjiltä, olisiko se mahdollista. He lupasivat selvitellä asiaa, loistopalvelua siis. Tosin tämä oli jo toinen kerta kun tiedustelin asiaa puolen vuoden sisällä, kuten siellä päässäkin muistettiin. Sinnikkäällä kyselyllä kuitenkin saa todennäköisemmin muutoksia aikaan - tai vähintään keskustelua!
Olen aina silloin tällöin hakenut ruokaa erilaisista ravintoloista palvelun kautta. Viimeksi eilen noudin kaksi lohipiirakan palasta Citykäytävän Robert's Coffeesta. Siellä ystävällinen tarjoilija pakkasi pyynnöstäni pelastetun ruuan kierrätyspahviin ja paperipussiin hymyillen kieltäydyttyäni muovikannesta ja -pussista. Lähdin iloisena jatkamaan matkaani.
Tyytyväisenä ruokaan lähdin myös parista aasialaisesta ravintolasta, mutta muovin määrä suretti. (Aasialaisissa) ravintoloissa pakataan ruoka suoraan kertakäyttömuovisiin take away -astioihin. Saisin viedä ruuat omissa astioissa pois, mutta ravintolan "likaantuneet" astiat lentäisivät samantien sekajätteeseen. Ruuat kun laitetaan suoraan tarjoiluastioista muovisiin törppöihin jääkaappeihin odottamaan noutoa. Är-syt-tä-vää.
Viikon aikana noudin neljästä eri paikasta ruokaa. Kahdesta sain melko paljon muovia, mutta kolmen päivän lounaat halvalla (3,30€/pv). Seuraavaksi selvitellään ympäristövaikutuksia.
Vastaus löytyi nopeasti ja täytyy sanoa että vähän järkytyin. Ruokajäte on nimittäin suurin ympäristökuormitusta aiheuttava tekijä. LUKEn (Luonnonvarakeskuksen) mukaan turhan ruoan tuottamisen aiheuttamat ilmastovaikutukset ovat noin 1000 miljoonaa CO2-ekvivalenttikiloa. Anteeksi mitä? CO2 tarkoittaa hiilidioksidia. 1 (yksi) ekvivalentti kilo hiilidioksidia vastaa noin 1 461 200 000 kilokaloria. Se on siis miljardi neljäsataakuusikymmentäyksi miljoonaa kaksisataatuhatta KILOkaloria. Laske siitä sitten hukkaenergian määrä... Jos joku minua viisaampi osaa selittää ruokahävikin aiheuttaman hiilijalanjäljen merkityksen simppelimmin, voi kommentin jättää teksin alapuolelle. Yksinkertaistaen: ruoantuotannon ja -kulutuksen aiheuttama kuormitus ympäristölle on noin viidennes kokonaiskulutuksen ilmastovaikutuksista. Vain asuminen kuormittaa ilmastoa ruokaakin enemmän.
Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa: kotitalouksissa tuotettu ruokahävikki vastaa rahallisesti 125€/asukas/vuosi. Kiloissa se tekee 20-25kg asukasta kohti vuodessa. Yhteensä 120-160kg ruokahävikkiä olisi arvioiden mukaan vältettävissä kotitalouksissa. KOTITALOUKSISSA! Se on 18% ruokahävikin määrästä. Todellisuudessa hävikkiä syntyy koko ruokaketjussa (ravintolat ja kaupat mukaan lukien) lähes nelinkertainen määrä. Oh my god.
Sanoisin tämän tutkimuksen ja kokemuksen perusteella, että hyvät ihmiset pelastakaa ruokaa minkä ehditte. Säästyy rahaa, säästyy aikaa ja säästyy luonto. Pelastetaan maailma pelastamalla ruokaa, mieluiten pahvisissa tai omissa pakkauksissa, mutta katsomalla tässä kohtaa muovitörppöjä sormien läpi. Ne muovit voi sitten nakata huolellisesti pestynä ja kuivattuna muovinkeräysastiaan. Amen.
Lähteet:
LUKE -Luonnonvarakeskus
Pienennä BioBerttaa
Ranska kielsi ruokajätteen - Suomessa myymättä jäänyt ruoka päätyy alekoriin, leipäjonoon tai bioetanoliksi
Toistaiseksi ResQ'n kautta ei vielä saa noudettua ruokaa omiin astioihin, mikä vähentäisi myös energiajätteen määrää. Kysyin palvelun ylläpitäjiltä, olisiko se mahdollista. He lupasivat selvitellä asiaa, loistopalvelua siis. Tosin tämä oli jo toinen kerta kun tiedustelin asiaa puolen vuoden sisällä, kuten siellä päässäkin muistettiin. Sinnikkäällä kyselyllä kuitenkin saa todennäköisemmin muutoksia aikaan - tai vähintään keskustelua!
Olen aina silloin tällöin hakenut ruokaa erilaisista ravintoloista palvelun kautta. Viimeksi eilen noudin kaksi lohipiirakan palasta Citykäytävän Robert's Coffeesta. Siellä ystävällinen tarjoilija pakkasi pyynnöstäni pelastetun ruuan kierrätyspahviin ja paperipussiin hymyillen kieltäydyttyäni muovikannesta ja -pussista. Lähdin iloisena jatkamaan matkaani.
Tyytyväisenä ruokaan lähdin myös parista aasialaisesta ravintolasta, mutta muovin määrä suretti. (Aasialaisissa) ravintoloissa pakataan ruoka suoraan kertakäyttömuovisiin take away -astioihin. Saisin viedä ruuat omissa astioissa pois, mutta ravintolan "likaantuneet" astiat lentäisivät samantien sekajätteeseen. Ruuat kun laitetaan suoraan tarjoiluastioista muovisiin törppöihin jääkaappeihin odottamaan noutoa. Är-syt-tä-vää.
Viikon aikana noudin neljästä eri paikasta ruokaa. Kahdesta sain melko paljon muovia, mutta kolmen päivän lounaat halvalla (3,30€/pv). Seuraavaksi selvitellään ympäristövaikutuksia.
Onko tärkeämpää pelastaa ruoka BioBertalta vai vähentää muovijätettä?
Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa: kotitalouksissa tuotettu ruokahävikki vastaa rahallisesti 125€/asukas/vuosi. Kiloissa se tekee 20-25kg asukasta kohti vuodessa. Yhteensä 120-160kg ruokahävikkiä olisi arvioiden mukaan vältettävissä kotitalouksissa. KOTITALOUKSISSA! Se on 18% ruokahävikin määrästä. Todellisuudessa hävikkiä syntyy koko ruokaketjussa (ravintolat ja kaupat mukaan lukien) lähes nelinkertainen määrä. Oh my god.
 |
| BioBertta on jo liian lihava. Kuva täältä. |
Lähteet:
LUKE -Luonnonvarakeskus
Pienennä BioBerttaa
Ranska kielsi ruokajätteen - Suomessa myymättä jäänyt ruoka päätyy alekoriin, leipäjonoon tai bioetanoliksi
perjantai 11. marraskuuta 2016
Anna meille jokapäiväinen muovimme
Päiväkään ei kulu, jolloin emme käsittelisi jotakin muovista esinettä. Todennäköisesti ensikosketus on kännykkä, tai herätyskello (käyttääkö sellaista kukaan muu kuin minä?), mutta viimeistään vessaan siirryttyä takapuolemme pääsee kosketuksiin wc-pytyn sileän muovirenkaan kanssa. Ellei sitten ole vaihtanut kanttaan lämpöiseen puuhun. Kaikki modernit huussitkaan eivät ole sen parempia: useimmat ovat muovia. Kaiveltuani tietoa ulkohuussien lämpöistuimista (joiden kuvittelin olevan korkkia), selvisi myös että ainakin Biolanin versio on polypropeenimuovia. Onneksi perinteisiä puuhuussejakin sentään vielä on.
Eräs lukija kysäisi miten on vessapaperin käytön laita tulevaisuudessa. Toinen pohdiskeli ääneen, miten voin kulkea polttomoottoriajoneuvoilla, koska nekin kuluttavat öljyvarantoja. Tässä vaiheessa korostan, ettei tarkoituksenani ole heti ponkaista täysin muovittomaan elämään, vaan pyrkiä siihen mahdollisuuksien ja resurssien mukaan sekä antaa käytännön vinkkejä siihen, miten elämä pysyisi suht muuttumattomana pienten valintojen kautta. Ensisijaisesti toivon herättäväni ajatuksia ja keskustelua kulutuksen vähentämisestä. Vessapaperista luopuminen olisi tosin käsisuihkujen luvatussa maassa suhteellisen yksinkertaista, kunhan muistaisi pitää mukanaan pientä pyyhettä...
Viimeisen kuluneen viikon aikana olen pitänyt silmät entistä avoimempina ja tarkkaillut ympäristöäni:
Silmälasien ja piilolinssien käyttäjänä käsittelen päivittäin muoveja näköetäisyydellä, myös piilareita putsatessa.
Hammasharjana käytin pitkään bambuista tikkua, mutta unohdettuani sen maalle otin käyttöön taas sähköhammasharjan. Uuden hammastahnan kanssa koen sen tehokkaammaksi vaihtoehdoksi. Sitä paitsi sain rungon lahjaksi käytettynä ilman pakkausta, vain vaihtopäiden pakkauksessa on pari grammaa muovia (ja tietysti vaihtoharjakset). Ylpeä en ole, mutta koen vastuullisemmaksi käyttää olemassa olevaa kunnes se hajoaa kuin ostaa tarpeettomasti uuden. Mitä sinä tekisit?
Pyrin kovasti siihen, etteivät vaatteni olisi muovia, mutta joissain tapauksissa PET-vesipullon muovi voisi olla vaatteeni päämateriaali polyesterin muodossa. Hurja ajatus, eikö?
Kuinka paljon muovia huomaat omassa arjessasi? Voisitko luopua päivittäisestä muovistasi - edes osittain? Mitä sinä teet muoville, joka muuttuu tarpeettomaksi? Kiinnostavin kysymys on, mitä minun projektissani tulisi tehdä sille muoviselle tavaralle, jota minulla jo on? Pyrin varmaankin kierrättämään kaiken mahdollisen eteenpäin, vaikka en haluaisikaan laittaa "vahinkoa kiertämään", ja korvaamaan tarpeeseen tulevat tavarat kestävimmillä vaihtoehdoilla.
Talvista viikonloppua toivotellen,
Ellis
Eräs lukija kysäisi miten on vessapaperin käytön laita tulevaisuudessa. Toinen pohdiskeli ääneen, miten voin kulkea polttomoottoriajoneuvoilla, koska nekin kuluttavat öljyvarantoja. Tässä vaiheessa korostan, ettei tarkoituksenani ole heti ponkaista täysin muovittomaan elämään, vaan pyrkiä siihen mahdollisuuksien ja resurssien mukaan sekä antaa käytännön vinkkejä siihen, miten elämä pysyisi suht muuttumattomana pienten valintojen kautta. Ensisijaisesti toivon herättäväni ajatuksia ja keskustelua kulutuksen vähentämisestä. Vessapaperista luopuminen olisi tosin käsisuihkujen luvatussa maassa suhteellisen yksinkertaista, kunhan muistaisi pitää mukanaan pientä pyyhettä...
Viimeisen kuluneen viikon aikana olen pitänyt silmät entistä avoimempina ja tarkkaillut ympäristöäni:
Silmälasien ja piilolinssien käyttäjänä käsittelen päivittäin muoveja näköetäisyydellä, myös piilareita putsatessa.
Hammasharjana käytin pitkään bambuista tikkua, mutta unohdettuani sen maalle otin käyttöön taas sähköhammasharjan. Uuden hammastahnan kanssa koen sen tehokkaammaksi vaihtoehdoksi. Sitä paitsi sain rungon lahjaksi käytettynä ilman pakkausta, vain vaihtopäiden pakkauksessa on pari grammaa muovia (ja tietysti vaihtoharjakset). Ylpeä en ole, mutta koen vastuullisemmaksi käyttää olemassa olevaa kunnes se hajoaa kuin ostaa tarpeettomasti uuden. Mitä sinä tekisit?
Avaimissa on muovia!
Matkakortti on muovia.
Kuinka paljon muovia huomaat omassa arjessasi? Voisitko luopua päivittäisestä muovistasi - edes osittain? Mitä sinä teet muoville, joka muuttuu tarpeettomaksi? Kiinnostavin kysymys on, mitä minun projektissani tulisi tehdä sille muoviselle tavaralle, jota minulla jo on? Pyrin varmaankin kierrättämään kaiken mahdollisen eteenpäin, vaikka en haluaisikaan laittaa "vahinkoa kiertämään", ja korvaamaan tarpeeseen tulevat tavarat kestävimmillä vaihtoehdoilla.
Talvista viikonloppua toivotellen,
Ellis
lauantai 5. marraskuuta 2016
Eka (miltei) muoviton kauppareissu
Tänään Emmi tuli käymään ja marssimme kauniissa talvikelissä S-Markettiin. Aikomuksenani oli tehdä satokausiruokaa myskikurpitsasta. Reseptin löysin Muista syödä välillä -blogista . Kauppareissu alkoi hupaisissa merkeissä, kun heti hedelmäosastolle astuessa silmäni osui kylmäaltaassa lepääviin ananaksiin, jotka oli kuorittu omasta suojakuorestaan ja pakattu nätisti muovisiin pakkauksiin. Tuli sellainen en-tiedä-itkenkö-vai-nauranko -olo. Päätin nauraa. Nappasin kuvan tragikoomisesta näystä.
Ostokset onnistuivat suurimmalta osin. Ensimmäiset vaikeudet kohtasimme juustohyllyllä: juustot on valitettattavasti kaikki pakattu muoviin. Tuoretiskiltä saisi varmaan juustot omiin pakkauksiin jos sellaiset olisi mukana, mutta lauantai-iltapäivällä tiskillä ei enää ollut edes henkilökuntaa. Parmesaanit oli valittava joko elmukelmutettuna tai teollisuuspakkauksessa. Olimme jo heittäneet ostoskoriin edullisen, pussitetun parmesaaniraasteen. Sitten löytyi aarre! Tai niin me luulimme, kunnes kotona pahvipakkauksesta uumenista löytyi vakuumipakattu parmigiano. Parmesaani toisaalta täytyy pakata ilmatiiviisti. Jos sen ostaisi irtotuotteena, tulisi se säilyttää esimerkiksi lasipurkissa, jossa sen luontainen kosteus säilyy. Tavallisessa ilmaa kierrättävässä jääkaapissa se kuivuu herkästi.
Jatkoimme hyllyjen välissä sompailua ja sinihomejuuston pakkauksesta ilahduimme: ei muovia, vaan alumiinikääre. Aura pääsi hyvään seuraan puhtaalla omatunnolla.
Noh, tuoretta salviaa tahi timjamia ei ilman muovikaapua ja -ruukkua saanut (EDIT 8.11. Käytetty muovi on PP 05, energiajätettä, jonka voi polttaa kotona tai polttolaitoksissa). Päädyimme ostamaan maustepurkit, joissa korkki on muovia, mutta onneksi sentään suojaava ja pois revittävä muovihärpäke puuttui. Purkit ovat lasia, ja ne voi täyttää uudelleen. Huomautan tässä kohtaa, että Pirkan maustepussit ovat paperisia, joten S-Market saa tästä moitteita tarjotessaan vain muovisia täyttöpusseja. Näin ohimennen, en ole koskaan ymmärtänyt, miksi yrteille ja salaateille ei valita biohajoavia ruukkuja. Kuinkakohan moni heittää käytetyn multaruukun ajattelemattomuuttaan biojätteeseen?
Seuraava yllätys oli Alko. Sehän oli kiinni Pyhäinpäivän vuoksi. Valkoviinille oli siis keksittävä holiton korvaaja. Mummi maustoi joskus viinin puuttuessa risoton omppumehulla, joten sellaisen siis mekin valitsimme. Just in case mukaan tarttui kierrekorkiton Brazil-tuoremehu. Muissa tölkeissä tuppasi olemaan (öljypohjainen?) muovikorkki.
Valion Luomu - kartonkisissa tölkeissä (niin maito- kuin mehupurkeissakin) olevat kierrekorkit on kuitenkin tehty 100% kierrätettävästä kasvipohjaisesta materiaalista (kasvietanoli). HOX, tämä ei kuitenkaan tarkoita biohajoavaa - äsh! Osassa tölkeissä käytetään edelleen öljypohjaista, uusiutumatonta muovia. Valion sivuilla on kattava tietopaketti aiheesta.
Öljy on lasipullossa, jonka metallisen korkin voi kierrättää. Pähkinät valittiin kertaalleen käytettyyn paperipussiin irtokarkkien vierestä. Kassalle tultaessa emme tietenkään valinneet muovikassia, vaan ostokset pakattiin kangaskassiin. Ja kas näin, miltei muovittomat ostokset tuli tehtyä verkkaisessa tahdissa!
Lopputuloksena nautimme erittäin täyttävän ja maittavan gourmetkotiruuan. Seka- tai energiajätteeseen menevää jätettä syntyi tätä monta päivää kestävää annosta varten ehkä 1 gramma (maustepurkkien korkkien alta paljastuneet suojaläpät) + aikanaan parmesaanin loppuessa sen muovipakkaus. Olen tyytyväinen miltei muovittomaan kauppareissuumme!
Terkut,
Ellis feat Emmi
Lähteet:
How to store Parmigiano Reggiano
Valion maitotölkeissä on uusiutuva korkki
Ostokset onnistuivat suurimmalta osin. Ensimmäiset vaikeudet kohtasimme juustohyllyllä: juustot on valitettattavasti kaikki pakattu muoviin. Tuoretiskiltä saisi varmaan juustot omiin pakkauksiin jos sellaiset olisi mukana, mutta lauantai-iltapäivällä tiskillä ei enää ollut edes henkilökuntaa. Parmesaanit oli valittava joko elmukelmutettuna tai teollisuuspakkauksessa. Olimme jo heittäneet ostoskoriin edullisen, pussitetun parmesaaniraasteen. Sitten löytyi aarre! Tai niin me luulimme, kunnes kotona pahvipakkauksesta uumenista löytyi vakuumipakattu parmigiano. Parmesaani toisaalta täytyy pakata ilmatiiviisti. Jos sen ostaisi irtotuotteena, tulisi se säilyttää esimerkiksi lasipurkissa, jossa sen luontainen kosteus säilyy. Tavallisessa ilmaa kierrättävässä jääkaapissa se kuivuu herkästi.
 |
| Kaunis pahvipakkaus kätki sisälleen muovitetun herkun. |
Noh, tuoretta salviaa tahi timjamia ei ilman muovikaapua ja -ruukkua saanut (EDIT 8.11. Käytetty muovi on PP 05, energiajätettä, jonka voi polttaa kotona tai polttolaitoksissa). Päädyimme ostamaan maustepurkit, joissa korkki on muovia, mutta onneksi sentään suojaava ja pois revittävä muovihärpäke puuttui. Purkit ovat lasia, ja ne voi täyttää uudelleen. Huomautan tässä kohtaa, että Pirkan maustepussit ovat paperisia, joten S-Market saa tästä moitteita tarjotessaan vain muovisia täyttöpusseja. Näin ohimennen, en ole koskaan ymmärtänyt, miksi yrteille ja salaateille ei valita biohajoavia ruukkuja. Kuinkakohan moni heittää käytetyn multaruukun ajattelemattomuuttaan biojätteeseen?
 |
| Miltei muovittomat ostokset |
Seuraava yllätys oli Alko. Sehän oli kiinni Pyhäinpäivän vuoksi. Valkoviinille oli siis keksittävä holiton korvaaja. Mummi maustoi joskus viinin puuttuessa risoton omppumehulla, joten sellaisen siis mekin valitsimme. Just in case mukaan tarttui kierrekorkiton Brazil-tuoremehu. Muissa tölkeissä tuppasi olemaan (öljypohjainen?) muovikorkki.
Valion Luomu - kartonkisissa tölkeissä (niin maito- kuin mehupurkeissakin) olevat kierrekorkit on kuitenkin tehty 100% kierrätettävästä kasvipohjaisesta materiaalista (kasvietanoli). HOX, tämä ei kuitenkaan tarkoita biohajoavaa - äsh! Osassa tölkeissä käytetään edelleen öljypohjaista, uusiutumatonta muovia. Valion sivuilla on kattava tietopaketti aiheesta.
Öljy on lasipullossa, jonka metallisen korkin voi kierrättää. Pähkinät valittiin kertaalleen käytettyyn paperipussiin irtokarkkien vierestä. Kassalle tultaessa emme tietenkään valinneet muovikassia, vaan ostokset pakattiin kangaskassiin. Ja kas näin, miltei muovittomat ostokset tuli tehtyä verkkaisessa tahdissa!
 |
| Kurpitsarisotto oli Emmin mielestä ravintolatasoinen. |
Terkut,
Ellis feat Emmi
Lähteet:
How to store Parmigiano Reggiano
Valion maitotölkeissä on uusiutuva korkki
perjantai 4. marraskuuta 2016
Kaikki alkoi hammastahnasta
Hammastahna on lopussa. Olen ostanut Laveran hammastahnan ekologisesta kaupasta Itävallasta. Se on vegaanista, ympäristöystävällistä ja melko vähäkemikaalista (ainakin Pepsodentiin verrattuna). Kaikesta hyvästä huolimatta, tuote myydään muovipakkauksessa.
Viime aikoina olen tehnyt kosmetiikkaostokseni pääsääntöisesti Ruohonjuuresta. Kysyttyäni sieltä, mihin voin (muovi)pakkaukseni tuoda kierrätykseen ja uudelleen käyttöön, oli hämmästyneen myyjän reaktio epävarma: "Kyllä ne voi energiajätteeseen heittää..?" Katsahdin myyjää ihmeissäni ja ihmettelin; loppuuko myyjän vastuu ympäristöystävällisyydestä siihen pisteeseen, kun tuote siirtyy eteenpäin asiakkaalle? Tavallaan kyllä: asiakas maksaa hyödykkeestä, minkä jälkeen tyhjästä pakkauksesta tulee jätettä ja sen hävittämisestä asiakkaan vastuu. Toisaalta ei, sillä ympäristöystävällisyyttä mainostavan kaupan tulisi mielestäni huolehtia myymänsä jätteen tehokkaasta kierrätyksestä ja uudelleen hyödyntämisestä. Parasta olisi tietysti, että hyödykkeitä voisi ostaa samaan pakkaukseen useita kertoja peräkkäin.
Päätin ottaa vastuun kokonaan omalle kontolleni ja ryhtyä vähentämään muovijätettä omalta osaltani. Googlasin "zero waste finland" ja sain hyvin valjuja tuloksia. Etsin lähinnä blogia, jossa olisi kerrottu vinkkejä muovittomiin ostoksiin Helsingissä ja kehyskunnissa. Kun en sellaista löytänyt, päätin ryhtyä itse tuumasta toimeen ja ottamaan selvää, miten roskattomasti pääkaupunkiseudulla on mahdollista elää tinkimättä laadusta, mukavuudesta tai terveydestä.
Tästä blogista on tarkoitus tulla manifesti mahdollisimman roskattomasta elämästäni Helsingin keskustassa. Tervetuloa seuraamaan matkaani ja osallistumaan talkoisiin!
Ja jes, lumi saapui!
- Ellis
Viime aikoina olen tehnyt kosmetiikkaostokseni pääsääntöisesti Ruohonjuuresta. Kysyttyäni sieltä, mihin voin (muovi)pakkaukseni tuoda kierrätykseen ja uudelleen käyttöön, oli hämmästyneen myyjän reaktio epävarma: "Kyllä ne voi energiajätteeseen heittää..?" Katsahdin myyjää ihmeissäni ja ihmettelin; loppuuko myyjän vastuu ympäristöystävällisyydestä siihen pisteeseen, kun tuote siirtyy eteenpäin asiakkaalle? Tavallaan kyllä: asiakas maksaa hyödykkeestä, minkä jälkeen tyhjästä pakkauksesta tulee jätettä ja sen hävittämisestä asiakkaan vastuu. Toisaalta ei, sillä ympäristöystävällisyyttä mainostavan kaupan tulisi mielestäni huolehtia myymänsä jätteen tehokkaasta kierrätyksestä ja uudelleen hyödyntämisestä. Parasta olisi tietysti, että hyödykkeitä voisi ostaa samaan pakkaukseen useita kertoja peräkkäin.
 |
| Laveran hammastahnatuubi päätynee eneregiajätteeseen tyhjennyttyään. |
Päätin ottaa vastuun kokonaan omalle kontolleni ja ryhtyä vähentämään muovijätettä omalta osaltani. Googlasin "zero waste finland" ja sain hyvin valjuja tuloksia. Etsin lähinnä blogia, jossa olisi kerrottu vinkkejä muovittomiin ostoksiin Helsingissä ja kehyskunnissa. Kun en sellaista löytänyt, päätin ryhtyä itse tuumasta toimeen ja ottamaan selvää, miten roskattomasti pääkaupunkiseudulla on mahdollista elää tinkimättä laadusta, mukavuudesta tai terveydestä.
Tästä blogista on tarkoitus tulla manifesti mahdollisimman roskattomasta elämästäni Helsingin keskustassa. Tervetuloa seuraamaan matkaani ja osallistumaan talkoisiin!
Ja jes, lumi saapui!
- Ellis
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)